Из альбома: Meikit, ketjut ja vyöt

Sun silmiᤠaristaa
há¤n tupakkaansa karistaa
sᤠtiedá¤t miten tá¤ssᤠvielᤠká¤y


Há¤n sun tarinaasi imee
koko ajan ahnaammin
kun sun maailma on pimee
há¤nellᤠon paremmin
sᤠsiksi vuodatat sun huolet
há¤n hiljaa hymyilee
ja kun kyyneliá¤s nuolet
há¤n haukottelee ja lausuu

Niinhá¤n se on
kaamean onneton
on se joka ei saa rakastumaan
itseensᤠei ainuttakaan
voi sua, onneton
noinko vaikeeta se on
kummaa miten et saa rakastumaan
itseesi et ainuttakaan
yhtá¤á¤n ketá¤á¤n
miten sá¤á¤littá¤vá¤á¤

Sun silmiᤠaristaa
há¤n tupakkaansa karistaa
sᤠtiedá¤t miten tá¤ssᤠvielᤠká¤y

Há¤n kiusaa sua ja vainoo
ivapuheillaan
há¤n on silti ainoo
joka saa sut hikoomaan
há¤n viipyy vielᤠpitká¤á¤n
sᤠtoivot pidempá¤á¤n
miten silloin há¤pesitká¤á¤n
kun ensi kerran há¤n lausui

Niinhá¤n se on...

Ja kun há¤n on muualla, kun há¤n on pois
sinut pelko ja turtumus tá¤yttá¤á¤
jos toiveet ois totta ne kauniita ois
nyt ne kaikki sun virheesi ná¤yttá¤á¤

Niinhá¤n se on...

Комментарии