Niin leviää tietä lähti kulkemahan
Vävy ja sen appi
Ruattalaasihin tappelemaan

Kun oli jo kerran tullu takkiin

Ja niita hurreja oli siellä aittan katolla
Katolla, niin kuin olis variksia
Kun ne sieltä pelmahti päälle
Ei pyyrelty enää apua

Ja kun vävyltä lyötihin käret poikki
Kirveen varres oli Olafsson
Vävy vielä silti purra koitti
Ei tuntenut olevansa avuton

Ja vasta Vaasanlinnan kellariin
Kun vietihin vävy ja appi
Vieretysten ne kuolivat
Loppui lopullisesti happi

Комментарии